Kriisit, Avioerot ja Asuntomarkkina

Otsikko saattaa herättää tunteita, joten todettakoon, etten yritä olla terapeutti ja etsiä

erinäköisiä avartavia näkökulmia avioeroihin. Käännetään katse sen sijaan meille

tutumpaan eli asuntomarkkinaan, koska avioerot ovat yksi asuntokysynnän muuttujista.

Usein huomio kohdistuu opiskelijoihin ja nuoriin aikuisiin, mutta vähemmälle huomiolle

jää se, että erot ovat varsin inhimillinen osa elämää – ja samalla myös asumista. Avioero ei

ole ainoastaan perhe- ja elämäntilannemuutos, vaan myös asumisratkaisu, joka usein

kasvattaa asuntojen kokonaiskysyntää.

Kriisiaikoina erotaan vähemmän

Tilastot viittaavat siihen, että avioerojen määrä vähenee tyypillisesti taloudellisesti

epävarmoina aikoina. Aikasarjat ulottuvat 1990-luvun alkuun, joten aivan laman

alkuvuosien kehitystä emme näe, mutta vuoden 1993 jälkeen avioerot lähtivät selkeään

kasvuun samaan aikaan talouden elpymisen kanssa. Vuonna 1994 BKT kasvoi noin neljä

prosenttia, kun vuosina 1991–1993 talous supistui.

Vuodesta 1994 vuoteen 2020 avioerojen määrä pysyi melko vakaana, kunnes vuonna 2021

nähtiin selvä pudotus. Vuosina 2022 ja 2023 eroissa nähtiin pientä kasvua, mutta taso on

kuitenkin vielä selkeästi pidemmän ajan keskiarvon alapuolella. Vuoden 2025 luvut tulevat

vasta loppuvuonna 2026.

Koska pudotus on ollut näinkin dramaattinen, herää kysymys asiantuntijoiden

lempifraasista eli pinnan alla kuplii, poreilee ja kuohuaa… Ovatko perheen siis varpaillaan

erojen suhteen ja taloudellisen tilanteen parantuessa liikkeelle on lähtemässä eroaalto?

Mikäli näin on ja oletetaan, että eroja on vain lykätty, on tulevina vuosina tulossa

vuokramarkkinoilla tuhansia talouksia eron jäljiltä.

2010-luvulla vuosikeskiarvo avioeroille oli 13 650. Jos oletetaan erojen määrä vakioksi, on

vuosilta 2022–2024 jäänyt eroja ns. piippuun noin 6 600. Joku voisi toki todeta, että maailma

on rakkautta rakastavampi ja armollisempi paikka, ja nuo erot eivät ikinä tule

toteutumaan.

Yksi kotitalous muuttuu kahdeksi

Otsikot vilisevät taas Helsingin ennätyksellisestä väestönkasvusta, mutta siltikin jopa

kahteen viimeiseen vuoteen todelliseen kysyntään (eli asuntokuntien kasvu) on pystytty

vastaamaan näinä vuosina valmistuneella tuotannolla. Tätä voi vielä yrittää vääntää

rautalangasta avioerojen kautta – vaikka väestönmäärä ei muutu, asuntojen kysyntä

kasvaa samalla, kun sormukset muutetaan kullaksi.

Eli yleensä kun pariskunta eroaa, tarvitaan kaksi asuntoa yhden sijaan, molemmat

tarvitsevat todennäköisesti kohtalaisen nopeasti uuden kodin ja asumisen

kokonaisnelimäärä kasvaa. Toki viimeinen näistä on jo hankalampi – muuttujia ovat

erityisesti se, onko pariskunnalla lapsia ja muuttavatko he isommasta omakotitalosta

kerrostaloihin.

Vuokra-asunnot todennäköisesti usein ensimmäinen ratkaisu

Avioeron yhteydessä asumisratkaisut tehdään usein epävarmassa tilanteessa. Tulo- ja

varallisuustilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti, eikä pysyviä päätöksiä haluta tehdä heti.

Siksi moni valitsee aluksi vuokra-asumisen, sillä epävarmassa tilanteessa joustavuus on

tärkeää, taloudellinen riski on pienempi ja isommat päätökset voidaan siirtää

myöhemmäksi. Tämän tulisi näkyä erityisesti pienten vuokra-asuntojen kysynnässä. Yksiöt

ja kaksiot ovat tyypillisiä “uudelleen aloituksen” asuntoja. Toki jos eroavalla parilla on

lapsia, kysyntä kohdistuu esimerkiksi kolmioon.

Mutta avioerot osapuolet eivät tietenkään ole ainoastaan vuokraajan roolissa, vaan usein

myös myyjän rooli tulee katettua. Yhteinen asunto myydään tai toisaalta toinen voi jäädä

sinne. Lienee kuitenkin perusteltua todeta, että perheasunnoissa avioerojen tulisi siis näkyä

myyntimäärien kasvuna.

Avioerot eivät ole ainoita eroja – ja tämä vaikuttaa markkinaan

On hyvä muistaa, että tässä tarkastelussa on puhuttu nimenomaan tilastoiduista

avioeroista. Todellisuudessa asumisratkaisuihin vaikuttavat erot ovat tätä laajempi ilmiö:

avoliittojen päättymiset ja muut parisuhteiden purkautumiset eivät näy avioerotilastoissa,

vaikka niiden vaikutus asuntokysyntään on hyvin samankaltainen. Asuntomarkkinan

näkökulmasta olennaista ei tietenkään ole suhteen juridinen muoto, vaan se, että yksi

kotitalous jakautuu kahdeksi.

Asuntokuntien määrän kasvu on hidastunut huippuajoista, joka on ajanut pohtimaan

erinäisiä muutoksia markkinassa. Siksi tämänkin blogin pohdinta. Maahanmuuttajat ja

opiskelijat ovat selkeämpi ryhmä, mutta erot eivät tule ensimmäisenä mieleen. Avioerojen

määrän pudotus, noin 2 000, ei toisaalta kuitenkaan ole erityisen merkittävä. Mutta jos

samankaltainen ilmiö on muutoinkin nähtävillä parisuhteissa, alkaa vaikutus markkinaan

olemaan jo merkittävämpi. Monimuuttujamarkkinassa menee välillä omakin pää pyörälle,

kun yrittää ymmärtää mikä vaikuttaa mihinkin. Todettakoon siis tämän blogin pohjalta,

että…myös erot ovat yksi niistä monista hiljaisista tekijöistä, jotka muokkaavat

asuntomarkkinaa taustalla jatkuvasti.