Tilastokeskuksen uusi väestöennuste vuosille 2024–2045 tarjoaa kattavan kuvan Suomen tulevasta väestönkehityksestä, joka vaikuttaa merkittävästi alueiden kehitykseen, huoltosuhteeseen, talouteen ja asuntomarkkinoihin. Tässä blogissa tarkastelemme näitä muutoksia ja niiden vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.
1. Alueellinen kehitys
Väestöennusteen perusteella nähdään selkeitä alueellisia eroja väestönkasvussa. Suurimmissa kaupunkikeskuksissa, erityisesti kasvukolmion kärjissä (Helsinki, Tampere ja Turku), väestön odotetaan jatkavan kasvua. Tämä kasvu ei ole pelkästään muuttovoittoa muista kunnista vaan myös luonnollista väestönlisäystä, mikä vahvistaa näiden alueiden työmarkkinoita ja houkuttelevuutta yrityksille. Kasvu on voimakkainta erityisesti pääkaupunkiseudulla, missä monialaiset työ- ja opiskelumahdollisuudet vetävät nuoria ja työikäisiä.
Samaan aikaan maaseutualueilla ja pienemmissä kunnissa väestön väheneminen jatkuu. Väestötappiot keskittyvät erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen kuntiin, joissa ikärakenne on jo nykyisellään vanhempi ja muuttotappio suurta. Edellä mainittu väestöpohjan kaventuminen vääjäämättä johtaa koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden peruspalveluiden tarjonnan vaikeutumiseen sekä palveluiden keskittämiseen. Näillä alueilla myös veropohja heikkenee, mikä pitkällä aikavälillä vaikuttaa kuntien kykyyn ylläpitää palvelutasoa.
Katse eteenpäin aluekehityksessä
Nykyisten kehitystrendien jatkuessa, syvenevät alueelliset erot entisestään seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa suurimmat kaupungit kasvavat edelleen sekä väestöltään että taloudeltaan, kun taas osa maaseutualueista kamppailee elinvoiman säilyttämiseksi. Todennäköisesti pienemmät kunnat joutuvat yhdistymään tai kehittämään uusia strategioita houkutellakseen nuorta väestöä ja parantaakseen palveluitaan, tästä esimerkkinä toimii Kustavi, missä pieni kunta on pystynyt omin toimin soutamaan vastavirtaan. Jos maaseudun väestökato kuitenkin jatkuu nykyisellä vauhdilla, tämä johtaa alueellisiin työmarkkinaongelmiin ja palveluiden heikkenemiseen.
2. Huoltosuhteen kehitys
Huoltosuhde, eli ei-työikäisten määrä suhteessa työikäiseen väestöön, on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa alueellisesti. Ennusteiden mukaan huoltosuhde kasvaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä väestö ikääntyy nopeammin. Monissa pienissä kunnissa huoltosuhde ylittää jo nykyisellään kansallisen keskiarvon, ja sen ennustetaan nousevan edelleen, mikä asettaa haasteita julkisten palvelujen ja eläkkeiden rahoittamiselle.
Suurten kaupunkien osalta huoltosuhteen kasvu on hitaampaa, mutta pitkällä aikavälillä kuitenkin merkittävää. Tämä johtuu siitä, että muuttoliike tuo nuorta ja työikäistä väestöä suurimpiin keskuksiin. Silti myös näissä keskuksissa ikääntyneiden määrä kasvaa, mikä lisää julkisten palvelujen, erityisesti terveydenhuollon ja hoivapalvelujen, kysyntää.
Katse eteenpäin huoltosuhteessa
Huoltosuhteen merkittävä nousu voi johtaa julkisten palveluiden resursointiongelmiin ja luoda painetta verotuksen kiristämiselle. Alueet, joissa työikäisten määrä vähenee, joutuvat turvautumaan yhä enemmän teknologisiin innovaatioihin ja automatisointiin hoivapalveluissa. On myös mahdollista, että julkinen sektori pyrkii kannustamaan työperäistä maahanmuuttoa alueille, joilla huoltosuhde on korkea, mutta tämä edellyttää paikallisesti vetovoimaisia työmahdollisuuksia ja palveluita.
3. Pitkän aikavälin taloudelliset vaikutukset
Väestöennusteiden perusteella alueet, joissa väestö kasvaa, hyötyvät taloudellisesti kehityksestä. Kaupunkialueilla vahvempi työikäisten määrä tukee talouskasvua ja mahdollistaa investoinnit infrastruktuuriin ja palveluihin. Näillä alueilla on todennäköisempää, että julkinen sektori kykenee vastaamaan väestön ikääntymisen haasteisiin.
Sen sijaan alueilla, joissa väestö vähenee ja huoltosuhde kasvaa, kohdataan suurempia taloudellisia haasteita. Työvoiman väheneminen voi johtaa yritystoiminnan supistumiseen ja investointien vähenemiseen, mikä pahentaa taloudellista tilannetta. Lisäksi väestöpohjan pienentyessä monilla kunnilla on vaikeuksia ylläpitää palveluita, mikä johtaa palvelujen keskittämiseen ja kuntien taloudelliseen ahdinkoon.
Katse eteenpäin taloudellisissa vaikutuksissa
Talouden keskittyminen suuriin kaupunkikeskuksiin lisää painetta kehittää uusia tapoja tukea pienempiä kuntia. On mahdollista, että valtio joutuu taloudellisesti tukemaan väestöään menettäviä alueita, esimerkiksi kannustamalla yrityksiä sijoittumaan näille alueille verohuojennuksin tai ottamalla käyttöön 90-luvulla loppuneen syrjäseutulisän kaltaisia tukitoimia. Väestökadon kanssa kamppailevat alueet voivat myös hyötyä erikoistumisesta, kuten matkailuun tai etätyöyhteisöihin, jotta niiden taloudellinen elinvoima säilyy. Toisaalta Uusimaa ja muut kasvukeskukset maksavat merkittäviä tulonsiirtoja syrjäseuduille, mikä voi lisätä vastakkainasettelua. Oman lukunsa syrjäseutujen asuttamiseen tuo myös turvallisuuspolitiikka, missä reserserviläisarmejaan nojaava puolustuksen etu on koko valtakunnan asuttaminen.
4. Väestökehityksen vaikutukset asuntomarkkinoihin
Väestönkasvu ja muuttoliike kaupunkeihin vaikuttavat merkittävästi asuntomarkkinoihin. Kasvukeskuksissa asuntokysyntä jatkaa kasvua, mikä on omiaan kapitalisoitumaan hintoihin. Tämä voi vaikeuttaa erityisesti nuorten perheiden ja pienituloisten kotitalouksien asunnonhankintaa. Lisäksi uudisrakentamisen tarve pysyy vahvana, mikä vaatii paljon sekä infrastruktuurin että maankäytön kehitykseltä.
Vastakohtana, väestön väheneminen pienemmissä kunnissa johtaa asuntojen kysynnän laskuun ja hintojen laskuun. Asuntoja voi jäädä tyhjilleen, ja niiden myyminen voi olla vaikeaa. Tällaisilla alueilla asuntomarkkinoiden sopeutuminen on haastavampaa, mikä voi heikentää kuntien elinvoimaisuutta.
Spekulaatiota:
Tulevaisuudessa nähdään entistä polarisoituneempia markkinoita, joissa asuntojen hinnat ja kysyntä määräytyvät voimakkaasti paikallisen väestökehityksen perusteella. Ei tietenkään ole poissuljettua, että julkinen sektori pyrkii tarjoamaan tukea väestöltään supistuville alueille esimerkiksi vanhojen kiinteistöjen konversioiden ja käyttömahdollisuuksien laajentamiseksi, jotta alueiden houkuttelevuus ei täysin romahtaisi.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ennusteessa kahdeksan maakuntaa kasvaa ja 11 kutistuu. Väestön eriytyminen ei siis tarkoita, että kaikki keskitytään kasvukolmioon. Asuntosijoittajille avautuu mielenkiintoisia mahdollisuuksia, kun kansainvälinen pääoma ja kansallisten eläkeyhtiöiden varat keskittyvät ennusteen kärkikaupunkeihin. Myös Oulun kokoisissa kaupungeissa tullaan todennäköisesti näkemään markkinaosuuksien muutoksia – pienet ja keskisuuret asuntosijoittajat ottavat yhä tärkeämmän roolin asuntojen tarjoamisesta kodeiksi.
Vaikka kasvukeskukset tarjoavat ilmeisimpiä sijoituskohteita, muuttotappiopaikkakunnat voivat tarjota erityisiä mahdollisuuksia sijoittajille, jotka osaavat arvioida riskejä tarkasti. Näillä alueilla asuntojen alhaisemmat hinnat voivat mahdollistaa kassavirtakohteiden hankinnan, joissa vuokratuotto suhteessa investointiin on kilpailukykyinen. Lisäksi asuntotarjonnan ylläpitäminen alueilla, joissa omistusasuntojen myynti voi olla haastavaa, voi vastata paikalliseen vuokra-asumisen kysyntään. Tuottoa kannattaa hakea myös sieltä, mihin muut eivät katso, ja tunnistaa ne markkinat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia piilotetuista potentiaaleista