Kaupunkien väestöä ei kannata vertailla vain väkiluvun määrällä

Kaupunkien väkiluvut hämäävät – mitä postinumeroaineisto kertoo kaupungeista

Kaupunkien välisessä keskustelussa – oli kyse asuntomarkkinasta tai aluekehityksestä –

vertailu alkaa lähes aina samasta luvusta: kaupungin väkiluvusta. Se on helppo ja

intuitiivinen mittari, mutta samalla yllättävän harhaanjohtava. Pelkkä väkiluku ei kerro,

kuinka laaja kaupunki on, miten väestö jakautuu tai mihin asuminen todellisuudessa

keskittyy.

Kaksi samankokoista kaupunkia voivat olla rakenteeltaan täysin erilaisia. Toinen voi olla

tiivis ja ruutukaavan ympärille painottuva, toinen laaja, hajautunut ja osin

monikeskuksinen. Tämä ero ei näy kokonaisväkiluvussa, mutta se näkyy hyvin, kun

tarkastelua viedään postinumeroalueiden tasolle. Blogi tarjoaa tästä käytännön

esimerkkejä.

Kuinka paljon väkeä asuu kaupungin suurimmilla postinumeroalueilla?

Yksi tapa vertailla kaupunkeja on tarkastella, kuinka suuri osa väestöstä asuu kolmella tai

viidellä väkirikkaimmalla postinumeroalueella. Vuoden lopulla tarkasteltiin kuutta

suurinta kaupunkia, ja nyt siirrytään vastaavasti hieman pienempiin, mutta

mielenkiintoisiin kaupunkeihin: Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Vaasa, Hämeenlinna ja

Seinäjoki (kooltaan 10-16 suurinta kaupunkia). Alla olevassa taulukossa näkyy väkiluku

erilaisilla mittareilla kaupunkikohtaisesti.

Lähde: Tilastokeskus 2023, treco analyysi

Pelkkä väkiluku ei riitä selittämään kaupunkien eroja

Kaupunkien kokonaisväkiluvut ovat yllättävän lähellä toisiaan ja vaihteluväli on noin 66

000–78 000 asukasta, keskiarvo noin 71 500 asukasta. Pelkkää väkilukua katsomalla

kaupungit näyttävät hyvin vertailukelpoisilta. Taulukon alemmat rivit kuitenkin

paljastavat, että kaupunkirakenne on hyvinkin erilainen.

Kolmen väkirikkaimman postinumeroalueen osuus koko väestöstä vaihtelee 35 prosentista

50 prosenttiin, eli tässä kohtaa kaupungit alkavat tehdä eroa toisiinsa. Alla lyhyet analyysit:

Kouvola (35 %):

Selvästi hajautunein kaupunki. Kolme suurinta aluetta kattaa vain noin

kolmanneksen väestöstä, mikä viittaa monikeskuksiseen ja kuntaliitoksilla

laajentuneeseen rakenteeseen.

Joensuu ja Lappeenranta (43–45 %):

Väestö jakautuu useammalle suurelle alueelle. Kaupunkirakenteessa on tiettyä

monikeskuksisuutta, mutta kaupunki ei kuitenkaan ole erityisen hajautunut.

Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki (47–50 %):

Lähes puolet koko väestöstä asuu kolmella suurimmalla postinumeroalueella.

Kaupunkimainen ydin on kohtalaisen vahva ja selkeä.

Keskiarvo (45 %) kertoo, että “tyypillisessä” keskisuuressa kaupungissa lähes puolet

väestöstä asuu vain kolmella alueella (Kouvola jää tästä selvästi jälkeen).

Top 5 -alueet tekevät erot vielä selvemmiksi

Kun tarkasteluun otetaan viisi suurinta postinumeroaluetta, erot kasvavat entisestään.

Kouvola (48,8 %):

Alle puolet väestöstä asuu viidellä suurimmalla alueella. Tämä on selkeä poikkeus

joukossa.

Joensuu ja Lappeenranta (n. 59–60 %):

Noin kolme viidesosaa väestöstä asuu viidellä alueella. Rakenne on jo selvästi

tiiviimpi.

Vaasa, Hämeenlinna ja Seinäjoki (63–68 %):

Lähes kaksi kolmasosaa, tai enemmän – väestöstä on keskittynyt viidelle alueelle.

Osin tämä voisi viitata tiiviimpään rakenteeseen, mutta tarkasteltua tulee tehdä

vielä tarkemmin – eli minne nämä viisi postinumeroaluetta sijoittuvat.

Kun viisi suurinta postinumeroaluetta kattaa Seinäjoella lähes 70 % väestöstä mutta

Kouvolassa alle puolet, puhutaan käytännössä kahdesta täysin erilaisesta kaupungista –

vaikka kokonaisväkiluvut ovat lähes samat.

Keskustapostinumeroalue - kaupungin koko ei kerro, kuinka “keskustaorientoitunut” se on

Entä jos tarkastellaankin vain yhtä postinumeroaluetta – tehdäänkö eroa yllä olevaan

tarkasteluun?

Lähde: Tilastokeskus 2023, treco analyysi

Kun tarkastellaan pelkästään kunkin kaupungin keskustan postinumeroalueen väkilukua,

erot kaupunkien välillä ovat jo huomattavia – ja paljon suurempia kuin pelkkä

kokonaisväkiluku antaa ymmärtää. Hyvänä esimerkkinä toimii Vaasa, Hämeenlinna ja

Seinäjoki. Kun yllä olevissa numeraalisissa top 3 ja top 5 tarkasteluissa näiden välillä ei

pystytty luomaan selkeää eroa, on asia aivan erinäköinen, kun erotellaan pelkät

keskustojen postinumeroalueet.

Lukija, joka on käynyt kaikissa kolmessa kenties, olikin hieman hämääntynyt kahden

edellisen kappaleen jälkeen – eikö eroa muka ole? Mutta tässä päästään jo paremmin

käytännön tasolle. Vaasassa keskustan postinumeroalueella asuu lähes 20 000 asukasta, eli

noin 29 prosenttia koko kaupungin väestöstä. Keskusta on kaupungin selvästi suurin

postinumeroalue, eikä mikään muu alue ole edes lähellä samaa kokoluokkaa.

On myös huomionarvoista, että Seinäjoella ja Lappeenrannassa keskusta ei ole suurin

postinumeroalue väkiluvulla mitattuna. Lappeenrannassa Skinnarila (53850) yltää kärkeen,

ja alue vastaa 17,3 % osuudesta koko väkilukua. Alue on tunnettu kampusalueena ja sieltä

on keskustaan noin kuuden kilometrin matka. Seinäjoella puolestaan suurin alue on

Törnävä (60200), joka vastaa 18,9 % osuudesta koko väkilukua. Alue on hyvin

omakotitalovaltainen (73 %) ja sieltä on alle neljä kilometriä keskustaan.

Ymmärrä paikallisuus – jälleen kerran

Blogin keskeinen opetus on yksinkertainen, mutta usein yllättävän haastava ymmärtää:

kaupungit eivät ole vertailukelpoisia pelkän väkiluvun perusteella. Postinumeroalueisiin

pureutuva tarkastelu paljastaa, kuinka erilaisia rakenteita näennäisesti samankokoisten

kaupunkien taakse kätkeytyy. Toisissa kaupungeissa keskusta on aidosti koko kaupungin

ydin, toisissa vain yksi useista painopisteistä, ja joissain tapauksissa suurimmat

väestökeskittymät löytyvät kokonaan keskustan ulkopuolelta. Tämä vaikuttaa tietenkin

asuntomarkkinaan.

Siksi kaupungeista, asumisesta tai aluekehityksestä puhuttaessa olennaista ei ole vain

kuinka paljon väkeä kaupungissa on, vaan missä he asuvat ja miten väestö jakaantuu

kaupungin eri alueiden kesken. Ilman tätä paikallista ymmärrystä vertailu jää helposti

pintapuoliseksi – ja johtopäätökset harhaanjohtaviksi. Toki tarkastelussa voitaisiin mennä

vielä syvemmälle: kuinka vuokra- ja omistusasuminen on jakautunut, minkä ikäiset ihmiset

asuvat missäkin, minne kaupunkikohtainen muuttoliike painottuu jne.

Lisäksi on tärkeä muistaa, että kuntaliitokset helposti sekoittavat pakkaa. Yleensä

paikalliset ymmärtävät näitä, mutta kun asuntosijoittaja lähtee perehtymään uuteen

kaupunkiin, hän ei välttämättä ole tietoinen näistä. Esimerkkinä Kouvola ja Vaasa: Kouvola

on jo tehnyt yhdistymisiä, jonka lisäksi väkiluku on laskussa. Vaasan alueella taas on

useasti pohdittu yhdistymistä vieressä olevan Mustasaaren kanssa (huom. kunnantalojen

välissä ainoastaan alle viisi kilometriä). Mikäli kaupungit yhdistyisivät olisi väkiluku jo

87 000, jonka lisäksi molempien kaupunkien perusura on kasvava. Tällöin Vaasa olisi jo

suomen 10. suurin kaupunki.

Myös esimerkiksi Joensuussa on tehty paljon kuntaliitoksia erityisesti vuonna 2009. Otetaan

vielä esimerkki isoista kaupungeista – Oulukin ohitti Turun Suomen viidenneksi

suurimpana kaupunkina kuntaliitoksien ansiosta. Jälleen kerran, paikallisen markkinan ja

sen kehityksen hahmottava vuokranantaja on etulyöntiasemassa. Luota paikallisen

markkinan ymmärtämiseen.