Koulushoppailu hinnoitellaan asuntomarkkinoilla

Julkisuudessa on käyty viime aikoina kiivasta keskustelua ns. koulushoppailusta ja koulujen eriytymisestä. Termillä tarkoitetaan tavallisesti sitä, että vanhemmat pyrkivät löytämään lapselleen mahdollisimman sopivan tai hyväksi koetun koulun – tai ehkä pikemminkin kouluympäristön.

Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, vaan asiasta käydään aika ajoin keskustelua. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tavoitteena on estää koulushoppailu ja näin vähentää pienituloisista perheistä tulevien lasten keskittymistä samoille luokille.

Suomalainen lähikouluperiaate lähtökohtaisesti vähentää mahdollisuuksia valita vapaasti koulujen välillä. Taloustieteellisestitämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksilön valintamahdollisuudet täysin katoaisivat. Jos koulupaikka on sidottu asuinpaikkaan, osa valinnasta voi yksinkertaisesti siirtyä asuntomarkkinoille. Eli koulushoppailu liittyy asuntomarkkinoihin, koska muuttamalla toiselle asuinalueelle on pystytty saamaan lapsi parempaan kouluun.

Ostotilanteessa ei mietitä vain asunnon kokoa ja sopivuutta, liikenneyhteyksiä, palveluita, naapurustoa ja muita yleisiä tekijöitä, vaan myös lähikoulua. Entä vaikuttaako tämä todellisuudessa asuntojen hintoihin?

Hyväksi koettu koulu voi näkyä asunnon hinnassa

Asuntomarkkinat ovat kiinnostava paikka tarkastella ihmisten arvostuksia, koska suuri osa sijainnin ominaisuuksista päätyy tavalla tai toisella asuntojen hintoihin. Hyvä joukkoliikenneyhteys voi nostaa alueen houkuttelevuutta. Samoin palvelut tai vaikkapa rauhallisuus voivat näkyä siinä, kuinka paljon asunnosta ollaan valmiita maksamaan. Myös koulu voi olla tällainen paikallinen ominaisuus.

Tästä on tutkimusnäyttöä myös Helsingistä. Oskari Harjusen, Mika Kortelaisen ja Tuukka Saarimaan tutkimuksessa vuodelta 2018 verrattiin asuntojen hintoja oppilaaksiottoalueiden rajojen läheisyydessä. Tutkimuksen mukaan keskimääräisten testitulosten yhden keskihajonnan suuruinen nousu kasvattaa asuntojen hintoja keskimäärin noin 3 prosenttia – eli siis paremmin menestyvän lähikoulun alueella asunnosta oltiin valmiita maksamaan enemmän. Vaikutuksen suuruus on verrattavissa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa saatuihin tutkimustuloksiin, joissa koulujen väliset tasoerot taas ovat paljon suurempia.

Tulos on kiinnostava juuri siksi, että vertailua tehtiin koulupiirien rajojen tuntumassa. Saman kadun eri puolilla sijaitsevat asunnot voivat olla sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia, mutta kuulua eri koulujen oppilaaksiottoalueisiin. Koululla näyttäisi siis olevan arvoa, jonka asuntomarkkinat ainakin jossain määrin hinnoittelevat. Eli tältäkin osin hinnat toimivat indikaattorina tietyn asian (tässä tapauksessa koulun)

houkuttelevuudelle.

Mutta mitä vanhemmat oikeastaan ostavat?

Tässä kohtaa on syytä olla tarkkana. Hyvät oppimistulokset eivät välttämättä tarkoita, että itse koulu olisi opetukseltaan parempi. Koulun oppimistuloksiin vaikuttaa voimakkaasti se, millaisista lähtökohdista oppilaat tulevat. Siksi asuntojen korkeampi hinta hyvistä oppimistuloksista tunnetun koulun ympärillä ei vielä todista, että vanhemmat maksaisivat nimenomaan paremmasta opetuksesta.

Tutkimuksessa hintapreemio näyttikin liittyvän pikemminkin oppilaiden sosioekonomiseen taustaan kuin koulun mitattuun vaikuttavuuteen. Koulushoppailussa saatetaan siis jopa enemmän ”shoppailla vertaisryhmää” kuin itse opetuksen tasoa. Tämä tekee ilmiöstä yhteiskunnallisesti paljon vaikeamman kysymyksen, mutta samalla hyvin tärkeän.

Koulun maineesta voi syntyä itseään vahvistava kierre

Asuntomarkkinoiden näkökulmasta ilmiössä on vielä kiinnostava ”kierteen piirre”. Jos jokin koulu tai alue saa hyvän maineen, lapsiperheiden kiinnostus aluetta kohtaan voi kasvaa. Maksukykyisemmät kotitaloudet muuttavat alueelle, mikä voi edelleen muuttaa alueen väestörakennetta.Jos alueen lasten keskimääräiset lähtökohdat samalla vahvistuvat, myös koulun tulokset voivat parantua.

Hyvä maine vahvistaa asuntokysyntää, asuntokysyntä vaikuttaa väestörakenteeseen ja väestörakenne vaikuttaa kouluihin. Mutta sama mekanismi voi toimia myös toiseen suuntaan.

Jos koulun maine heikkenee ja osa lapsiperheistä alkaa välttää aluetta, vaikutukset eivät välttämättä jää koulun seinien sisälle. Heikompi kysyntä voi näkyä myös alueen asuntomarkkinoilla ja edelleen alueen väestörakenteessa.

Siksi koulujen eriytyminen ja asuinalueiden eriytyminen ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. On hankalaa sanoa yksiselitteisesti, kumpi aiheuttaa kumpaa. Todennäköisemmin kyse on toisiaan vahvistavista mekanismeista.

Asuntomarkkinat eivät poista valintaa, vaan hinnoittelevat sen

Koulushoppailua koskevassa keskustelussa onkin hyvä muistaa, ettei valinnan rajoittaminen välttämättä poista ihmisten halua valita. Jos vanhemmat kokevat koulujen välillä olevan merkityksellisiä eroja, he voivat reagoida niihin asuinpaikkavalinnoillaan. Tällöin osa kouluvalinnasta siirtyy asuntomarkkinoille – ja asuntomarkkinat puolestaan hinnoittelevat näitä arvostuksia asuntojen hintoihin.

Kun kouluvalinta tapahtuu asuntomarkkinoilla, mahdollisuus valita riippuu aikaisempaa selvemmin kotitalouden maksukyvystä. Hyväksi koetun koulun läheisyydestä syntyvä hintapreemio toimii samalla eräänlaisena pääsymaksuna alueelle.

Koulushoppailun kiinnostavin kysymys ei taida lopulta olla, että voidaanko vanhempia estää valitsemasta. Olennaisempaa on, miksi he kokevat tarvetta valita – ja mitä tapahtuu, kun tuo valinta siirtyy kouluhakemuksesta asuntomarkkinoille.

Blogin pohjautuu seuraavaan tutkimukseen:

Harjunen, O., Kortelainen, M., & Saarimaa, T. (2018). Best education money can buy? Capitalization of school quality in Finland. CESifo Economic Studies, 64(2), 150-175.