Tavanomainen kuluminen vai korvattava vahinko – miten raja vedetään?

Marika Koivu
5 päivää sitten
2 min käytetty lukemiseen

Kun vuokrasuhde päättyy ja avaimet palautetaan, monen mielessä pyörii sama kysymys: mikä jälki asunnossa kuuluu normaaliin elämiseen ja mistä vuokralainen on vastuussa? Tämän rajanveto ei aina ole yksiselitteinen, ja siksi siitä kannattaakin puhua jo ennen vuokrasuhteen alkua. Yhteinen ymmärrys säästää monelta harmilta, epäselvyydeltä ja joskus jopa turhalta riidalta.

Tavanomaisella kulumisella tarkoitetaan asumisen jälkiä, jotka syntyvät väistämättä, vaikka vuokralainen hoitaisi asuntoa huolellisesti. Lattiaan tulee ajan mittaan pieniä naarmuja, maali haalistuu auringossa ja seinään saattaa jäädä vaalea kohta taulun takaa. Tämä kaikki kuuluu normaaliin kulumiseen, eikä vuokralaisen tarvitse maksaa siitä. Asunto kuluu väistämättä käytössä, ja sen kustannukset ovat osa vuokranantajan vastuuta.

Tilanne muuttuu kuitenkin, jos asunnossa on jälkiä, joita ei voida pitää tavanomaisina. Esimerkiksi syvät kolot parketissa, irronneet ovenkahvat, lemmikin kynsimät ovet tai seinät, tai tupakoinnista johtuvat tummumat ja hajuhaitat ovat selvästi muuta kuin ajan tuomaa patinaa. Tällöin voidaan puhua vahingosta, ja vuokranantajalla voi olla oikeus vähentää korjauskuluja vuokralaisen maksamasta vakuudesta. Myös sellaiset tapaukset, joissa huolimattomuus tai laiminlyönti on aiheuttanut vahinkoa – esimerkiksi vesivahinko, jota ei ole ilmoitettu heti, tai pintojen tahallinen sotkeminen – kuuluvat tähän kategoriaan.

Missä kulkee normaalin kulumisen raja?

Rajanveto ei silti aina ole helppoa. Sama jälki voi näyttää toiselle ”vain elämiseltä” ja toiselle ”selkeältä vahingolta”. On tärkeää dokumentoida asunnon kunto tarkasti ennen muuttoa. Hyvä käytäntö on ottaa valokuvat ja kirjata pienetkin huomiot ylös. Tämä toimii turvana molemmille, jos vuokrasuhteen päättyessä ilmenee epäselvyyksiä. Kun on mustaa valkoisella, ei tarvitse nojautua muistinvaraisiin tulkintoihin.

Myös loppusiivouksen merkitys korostuu. Siisteys ei tarkoita, että asunnon pitäisi olla uudenveroinen, mutta sen tulisi olla huolellisesti siivottu ja yleisilme siisti. Jos lattialle on jäänyt tahroja, uuni puhdistamatta tai kylpyhuoneen kaakelit peittyneet kalkkijäämiin, voidaan perustellusti katsoa, ettei asuntoa ole luovutettu asianmukaisesti. Tässäkin kohtaa toimii ennaltaehkäisy – selkeä ohjeistus vuokralaiselle siitä, mitä loppusiivous tarkoittaa, ehkäisee monia väärinkäsityksiä.

Lainsäädäntö ja hyvä vuokratapa tukevat molempien osapuolten oikeuksia. Vuokralaisen ei tarvitse pelätä, että hän joutuu maksamaan asunnon luonnollisesta kulumisesta, mutta hänen on huolehdittava asunnosta kuin omastaan. Vuokranantajan taas on hyväksyttävä, että kodissa eläminen jättää jälkiä, eikä asunto voi pysyä ikuisesti uudenveroisena. Hyvä vuokrasuhde perustuukin luottamukseen ja realismiin – siihen, että molemmat osapuolet ymmärtävät toistensa näkökulmat.

Tärkeintä on avoimuus ja ennakointi. Kun vuokrasuhteen alussa käydään yhdessä läpi, mitä pidetään tavanomaisena kulumisena ja mitä vahinkona, ja kun nämä asiat kirjataan selkeästi vuokrasopimukseen, vältytään monilta väärinkäsityksiltä. Silloin, kun luottamus ja vuorovaikutus toimivat, myös asunnon luovutus käy ilman draamaa – ja sekä vuokranantaja että vuokralainen voivat hyvillä mielin siirtyä seuraaviin koteihin ja vuokrasuhteisiin.